Etusivulle Home Page Päivitetty 09.10.2007

Katkelmia Samuli Paulaharjun kirjasta Ruijan suomalaisia luvusta Näytämö (s.210)

---

Näiden kolttapoloisten laajoille laitumille ilmestyi sitten lännen puolen lappalaisiakin, ja sitten saapui suomalainen osamies satakunta vuotta takaperin. Jo 1821 mainitaan erään kveeniukon asustaneen Näytämön tienoilla, mutta itse kolttain kotakentän ja lohikönkään naapuruuteen paiskautui 1830-40 vaiheilla Paul Kristian Ekdahl, Sodankylän papin poika ja Inarin entinen nimismies, tehden turvemökkinsä joen pohjoistörmälle, miltei vastapäätä kolttakylää. Sanotaan Ekdahlin menettäneen vallesmannin virkansa, koska oli kymmenen vuotta keitellyt viinaa erämaassa Näytämöjoen latvoilla, ja siitä Paulu sai virkaheittona paeta vielä kauemmas tunturien taakse. Mutta könkään kenttäläiset eivät suinkaan katselleet kauniisti, kun outo lannanmies tuli heidän rannoilleen möyrimään, ja vielä enemmän he ajattelivat korttoja, kun Paulu rysähdytti poikkipadon jokeen, koltille pyhitetyn pyytöpaikan alapuolelle. Näytämössä oli kyllä siihen aikaan lohta niinkuin vettäkin, mutta parhaan osan, kolttienkin osan, papinpoika pian pisteli pohjattomaan pussiinsa. Menipä muuan koltta, sukelsi ja repi rikki Paulun padon. Paulu pamahdutti pyssyllä. Mutta mustapintaiset erämaan kiertäjät olivat pahansisuisia luontokappaleita. Kun ei muu auttanut, he panivat noitumalla. Mutta Pauluun, joka oli kolme kertaa lukenut Raamatun lävitse, lappalaisten noitumiset eivät pystyneet, vaan Paulun akkaan, joka oli heikompi, eikä ollut niin raamatunviisas, kirot tarttuivat, niin että verivaahto vain pursusi suusta, ja joutavaa väkeä liikkui ahdistellen eukkoa milloin navetan muurin taakse, milloin mihinkin. Raamattu kourissa Ekdahlin täytyi kohennella vaimoaan ja ajella pois kolttien kiroja, ja saikin raamattumies hankituksi taloonsa rauhan. Sovinto tuli viimein kolttienkin kanssa. Paulu sai asumaluvan, nousipa vähitellen kenttäläisten päämieheksikin kilvoittelemaan muita lantalaistulijoita vastaan. Teki Ekdahl hyvän pirtin törmälleen, raivasi niittyä jokirantaan viidelle lehmälle ja hevoselle, kylvi ja sai hyvästi perunaakin. Muistellaanpa Paulu-ukon vanhana ruvenneen niin "houraamhan", että kirjoitteli kirjoja ja myöden perunoita painatti niitä Oulussa Barckin kirjapainossa. Ainakin yhden pienen ruotsinkielisen vihkosen, nimeltä "Morgonröd" on Mikkolan ukkokin aikoinaan nähnyt, ja se oli alkanut Jaakobin epistolan viidennellä luvulla sanoen: "Nyt hyvin te rikkaat, itkekäät ja ulvokaat teidän viheliäisyyttänne, joka teidän päällenne tuleva on. Teidän rikkautenne ovat mädänneet, teidän vaatteenne ovat koidellut ..." Kun Oskari kuningas kävi Ruijassa, Paulu meni ja tarjosi hänellekin kirjaansa.

---

Lähti kerran Kemijärveltä Raution Matti-Aaprami Jäämerelle kohdaten siellä Oinaan Anna-Kreetan, joka jo yhdeksänvuotiaana oli vanhempiensa matkassa kulkeutunut Ruijaan. Matti-Aaprami ja Anna-Kreeta löysivät aluksi mieluisimman työmaan Saalamon saarelta, jonka rannoilla siihen aikaan asusti neljä, viisi suomalaista: Puikon Jussa Kemin mailta, Niila Vittaniemi ja Koppana-Jussa Tervolasta, Kärpän Heikki Sallasta ja Olli Oinas Kemijärveltä. Saalamon etelärannan vanhalle lapinkentälle Rautio teki niin hyvän talon, että saattoi ruokkia kuusi lehmää. Kauniilta kotikentältään Rautio kumminkin aikoi lähteä Amerikkaan, mutta joutuikin 1870-luvun lopulla Näytämöjoelle Paulun paikan isännäksi. Ekdahl-äijä oli jo edesmennyt, mutta Paulun leski, Ekdahlin entisen renkimiehen sisar, Maria Tepsell Sodankylästä, siinä asua tuhraili hoitaen lehmäänsä. Raution elatusmuorina Paulun eukko köpötteli vielä viisi, kuusi vuotta ollen niin siivo muori, että eikö tuo liene hänessä ollut omaa vanhurskautta.

---

Mutta kun Peräpohjolan miehet saivat mökinsijan Näytämöjoen rannoille, he pian työntyivät osamiehiksi pienien koltta-pahasten suurelle lohipurnulle ruveten sitä koko joukolla käpälöimään [käpälä oli 60 silmää syvä, 120 pitkä nuotta, kukin silmä 12 cm, jolla lohipurnusta pyydystettiin lohia]. Noin viisikymmentä vuotta takaperin muistellaan jokivarrella asustaneen parikymmentä suomalaista savunpitäjää, mutta vain vanhemmilla oli oikeus lohikalaan. Kaksitoista rantalaista, pienet kenttäläisetkin mukaan luettuina, oli silloin käpälän osamiehinä. Kolttia kykeni pyytöön vain kolme: Iivan Ontrevits, Saava Romanovits ja Ontrei Jakovits, mutta lantalaisia oli yhdeksän: Ekdahl, Mikkeli Orajärvi, Juha Enbuska, Jussa Kyrö, Askan Mikko, Alatalon Paavali ja Rieston Petteri sekä Mikko Mikkola kahdella osalla. Myöhään tulleille Lannanmaan miehille ei myönnetty osaa Isonkönkään pyytöön, he saivat katsoa syrjästä ja kateellisina manailla. Mutta sitten osattomat rantamiehet rytkähdyttivät jokeen poikkipadon ja rupesivat ihan könkään alta, käpälämiesten nenän alta, vetämään kalaa kulthella, jota pyytötapaa jo Ekdahlkin aikoinaan oli harjoittanut. Tämä taas kävi käpälöitsijän sydämyksiin, niin että tuli kova riita. Houvikin tuli, piti ankaraa tinkaa ja ratkaisi asian niin, että kaikilla, joilla oli jokirannalla mitattu maa, on myös oikeus joen kalaan. Näin Näytämö rupesi ja osallistui myöskin kullepyytäjäksi.

---


Teksti, kuva ja kartta Samuli Paulaharjun kirjasta Ruijan suomalaisia